Elettiin mahdollisesti vuotta 1995 ja istuimme kahvipöydässä. Pullakahvit oli jo nautittu leppoisen rupattelun merkeissä. Meitä (nykyisin entisiä) nuoria istui pöydässä kolme kappaletta ja lisäksi ”vanhan liiton” taksari, joka tosiaan otti sokerikupista vielä palan tai pari sokeria ja valisti nuorisoa, että aivot tarvitsevat hiilihydraatteja ja sokeri on hiilihydraattia. Mahtoiko lie vielä vääräleuka tuumailla, että kun oikein tolkusti heittelee Sirkkuja (muistattehan, se palasokeri?) suuhun, niin saattaapi muuttua vallan älyköksi! Kyllähän meitä hymyilytti. Ei mennyt kuin neljännesvuosisata, että aloin ottamaan selvää nuorena saamastani neuvosta. Senhän kyllä tiesin, että hiilihydraatteja saa muualtakin kuin sokerista, mutta oliko hiilihydraatin lähteellä niin väliä? Tärkeintähän on, että sitä saa, eikö?

Sokeri on huumetta

Hiilihydraatin määrällä ja laadulla on väliä. Vuonna 1995 ei ainakaan pikkukylän nuori ollut kuullutkaan ”sokerikoukusta”. Tänään vähänkään ravintotietoinen kansalainen kyllä tietää, mitä sillä tarkoitetaan. Sokeri vaikuttaa aivojen samoissa osissa kuin huumausaineet. Sokeri aiheuttaa riippuvuuden siinä missä huumeetkin. Sokeri hyväilee elimistön mielihyvä- ja palkitsemisjärjestelmiä. Dopamiinia eli mielihyvähormonia vapautuu reippaasti ja hattarainen sokeritaivas on valmis. Samassa mielihyväkeskuksessa työtään tekevät myös alkoholi ja kokaiini. Sama duuni, eli kokaiini, alkoholi ja sokeri ovat kuin kollegoita keskenään. Jämäkkä trio!

Kukaan ei kuole satunnaiseen herkutteluun, tissutteluun eikä tuskin edes hallittuun viivaan kokaiinia. (huom! Kirjoittaja ei suosittele missään olosuhteissa ikinä edes kokeilemaan kokaiinia.) Nämä kaikki toiminnot höystävät palkitsemiskeskusta ylikierroksille ja varsin vaivattomasti saadaan aikaiseksi riippuvuusoireita. Itsehillintä alkaa rakoilla; sokerin himo yltyy ylitsepääsemättömäksi ja napostelu alkaa salakavalasti. Samoin kuin narkomaani janoaa päivittäistä annostaan kokaiinia, sokerinarkomaani himoaa sokeria. Toleranssi kasvaa. Jos ennen riitti pikkuinen sukulaku, kohta vetäistään 300g irtokarkkeja ilmeenkään värähtämättä saavuttaakseen sama mielihyvä kuin ennen. Sokeririippuvuudesta kirjoittaa hyvin ja asiantuntevasti Pöperöproffaksi itseään kutsuva ravitsemusasiantuntija Patrik Borg omassa blogissaan.

Irti riippuvuudesta

Sokerikoukun tunnistaminen ei ole välttämättä helppoa. Ylivirittynyt mielihyväkeskus vaatii meitä nauttimaan sokeria aina vain enemmän ja enemmän. Elimistön sokeripiikit sokeripitoisen ruuan syömisen jälkeen vääristävät tervettä aineenvaihduntaan ja huijaavat meidät tuntemaan itsemme nälkäisiksi aina vain useammin ja useammin. Sokeri heikentää muistiamme ja häritsee keskittymiskykyämme. Myös yhteyksiä Alzheimeriin on väläytelty. Kiistaton ja suora yhteys sokerilla on aikuisiän diabeteksen syntyyn sekä sydän- ja verisuonisairauksiin sekä ylipainoon. Sokeripiikkien aiheuttama ahdistus ja mielialanvaihtelut eivät myöskään ole harvinaisia sokerikoukun oireita.

Tarvitsevatko aivot sitten sokeria? No, eivät ainakaan sitä Sirkku-palasokeria eivätkä muutakaan makeaa. On totta, että aivot tarvitsevat vähäisiä määriä hiilihydraattia, mutta sitä niiden ei ole välttämätöntä saada ruuasta. Maksa yhdessä munuaisten kuoriosan avulla pystyy tuottamaan aivojen tarvitseman hiilihydraatin glukoneogeneesillä. Aiheesta on Pertti Mustajoki kirjoittanut varsin napakasti ja ymmärrettävästi. Mustajoki on hormoni- ja aineenvaihduntasairauksien erikoislääkäri. Aivot pärjäävät erinomaisen mainiosti myös ketoaineilla, joita se voikin hyödyntää pääasiallisena energianlähteenään. Näin käykin, mikäli kehomme ei saa ravinnosta hiilihydraatteja. Aiheesta voit lukea lisää Sanna Nylundin ravitsemustieteiden kandidaatin tutkielmasta Itä-Suomen yliopistolle.

Sokerikoukusta irtautuminen voi vaatia jopa täydellistä sokerista irroittautumista. Sokeri on hiilihydraattia, mutta aivan kaikesta hiilihydraatista ei ole tarpeen luopua. Sen sijaan sokeri sokerina sekä sokeria sisältävät tuotteet kannattaa jättää kaupanhyllylle ja suosia laadukkaita hiilihydraatin lähteitä, kuten kasviksia, marjoja ja täysjyväviljoja, jotka luovuttavat energiaa tasaisesti. Tie kuiville sokerikoukusta voi olla haasteellinen. Tapoja on monia. Toinen selviää vähentämisellä, toinen tarvitsee totaalikieltäytymisen ja tiukat rajat. Olipa keinosi mikä hyvänsä, teet itsellesi rakkauden teon sanoessasi sokerille EI.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *