Kehopositiivisuuden kupla puhkeaa

Viime vuosina hyvinvointiin liittyvää keskustelua seuraava ei ole voinut välttyä kehopositiivisuus-aiheelta. Omassa some-fiidissä tulee edelleen pariltakin julkisuuden henkilöltä kehopositiivisuutta korostavaa sisältöä miltei päivittäin. Nämä eivät ole herättäneet minussa juuri minkäänlaisia ajatuksia oikeastaan koskaan aiemmin kuin ihan viime viikkoina. Tähän asti olen ajatellut asian yksiselitteisesti niin, että jokainen saa olla sellainen kuin haluaa ja kehoaan tulisi rakastaa sellaisenaan kuin on. Haastoin kuitenkin itseäni tämänkin ajatelman äärellä. Kehopositiivisuus voi pahimmillaan jouduttaa tietäsi ennenaikaiseen hautaan.

Hyvin herkästi yhdistän kehopositiivisuuden ylipainoisiin, vaikka se koskettaa myös alipainoisia ja normaalipainoisia. Kehopositiivisuus-viesti ”kaikki kehot ovat kauniita” onkin ihan tavoiteltava ja kaivattu vastavoima erityisesti takavuosin fitness-huuman muokkaamille, rasvattomille vartaloille ja some-elämälle. Lähtökohtaisesti minua närästää vastakkainasettelu, vaikka se tulisi oman assosiaation kautta. Positiivisuuden vastakohta on negatiivisuus; ääripäitä molemmat. Niin kuin aina, ääripäiden väliin mahtuu pitkä ja joustava harmaa alue, jota mielelläni kutsun neutraaliudeksi.

Ylipaino on ongelma, vaikka olisit kuinka positiivinen

On erittäin hyväksyttävää ja jopa suotavaa hyväksyä kehonsa liikakiloineen päivineen. Lähtökohtaisesti positiivisuus on kivempi juttu kuin negatiivisuus, jos näiden kahden ääripään väliltä täytyy valita. Itseinho ei johda mihinkään hyvään tai pysyvään tulokseen. Fakta on kuitenkin se, että olitpa miten positiivinen tai hyväksyvä oman kehosi suhteen tahansa, on ylipaino kiistaton riskitekijä monien sairauksien taustalla. Tällaisia hitaasti kehittyviä ja elämänlaatua heikentäviä sairauksia ovat mm. 2-tyypin diabetes, verenpainetauti, aineenvaihdunnalliset häiriöt, uniapnea ja nivelrikko. Ylipaino voi aiheuttaa myös lapsettomuutta sekä kohonnutta riskiä sairastua syöpään. Lukijalle mahtaa olla sanomattakin selvää, että mainitut sairaudet vähentävät merkittävästi terveiden elinvuosien määrää sekä jouduttavat tietäsi mullan alle. (Terveyden määritelmästä taas voit lukea täältä)Lue tarkemmin Terveyskirjastosta.

Kehopositiivisuus-viestinnässä olen harmittavan vähän törmännyt terveydellisiin näkökohtiin. On hieno juttu, että rohkenee mennä bikineissä rannalle timmi-mimmien rinnalle rinta rottingilla ja hymy huulilla. Tässä ei ole kertakaikkisesti mitään väärää. Väärää on siinä, mikäli sen tekee sosiaalisen paineen vuoksi. Sen vuoksi, että some laulaa taukoamatta kehopositiivisuuden nimissä. Sen vuoksi, että tulee hyväksyä oma kehonsa sellaisena kuin se on. Sen vuoksi, että sen vihaaminen ei tuo mitään hyvää. Henkilökohtaisesti en ole koskaan erityisesti suhtautunut kehooni positiivisesti tai negatiivisesti. Se on minun kehoni, neutraali seikka, jonka koen kuitenkin myönteisessä valossa. Silloinkin kun kehoni petti minut (näin minä sen tuolloin koin, linkin takaa tarkemmin), suhtauduin siihen lähtökohtaisesti neutraalisti tarjoten mahdollisuudet toipumiseen.

Ylipainossa on kyse yksinkertaistettuna siitä, että syö enemmän kuin kuluttaa. Silloin käyttämättä jäänyt, keholle tarjottu ravinto, kertyy rasvaksi kehoon. On kuitenkin itsepetosta paketoida todellinen terveysongelma (=ylipaino) kehopositiivusuuden pakettiin. Mielestäni se ei saa olla syy olla puuttumatta omaan terveyttä uhkaavaan tilanteeseen. En ole koskaan ollut varsinaisesti ylipainoinen, mutta en silti kovinkaan tyytyväinen ollut ”pelastusrenkaideni” tai allieni kanssa. Onko pakko ollakaan? Haittaako jos harmittaa olla pikkusen pullukka? Vaikka normaalipainon saavuttamisen pontimena tulisikin lähtökohtaisesti olla terveydelliset syyt, ei ulkonäköseikkaakaan voi sivuuttaa. Ei ole väärin pitää kehostaan enemmän, kun se on hoikempi. Kehopositiivisuutta parhaimmillaan on se, että haluaa keholleen parasta! Jos kyseessä on reipas ylipaino, niin laihduttaminen on suuri rakkaudenteko omalle keholle.

Neutraali on uusi positiivinen

Revitelläänpä hieman aiheella. Kehopositiivisuus = on aivan ok olla hieman pulska, vaikka se on terveysriski ja voi aiheuttaa monia vaikeastikin hoidettavia sairauksia. Entäpä sitten esimerkiksi tupakointi. Voitaisiinko siitäkin vääntää ”tupakkapositiivisuus” = on aivan ok tupakoida, vaikka sekin on terveysriski? Sitten voitaisiin kampanjoida tupakoinnin puolesta somessa ja postata kuvia nortti huulessa. #savukepositiivisuus #rakastakeuhkojasi. Okei okei… Aika kornia! Äkkiseltään tuntuu, ettei saa yhtä myönteistä vastaanottoa kuin kehopositiivisuus. Ymmärrän, kyseessä on siis tämän ajan ilmiö, joka alkaa olla hiipumaan päin. Tupakointi taas on niin old school, ettei ole trendikästä puolustaa edes satunnaissauhuttelua.

Kehopositiivisuus aiheena alkaa olla jo loppuun kaluttu. Sen takana lymyäminen todellisten terveysongelmien äärellä on kaikkea muuta kuin positiivinen teko omalle keholle.

Todellista positiivisuutta ja rakkautta on huoltaa kehoaan niin, että se voi hyvin ja on toimiva osa kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Se ei poissulje muodokkuutta tai hyväksyntää. Disclaimer: On tietysti sairauksia ja muita syitä, jolloin kehopositiivisuus tai -neutralius voi todella olla tiukassa. Ylipainon taustalla voi olla tekijöitä, joihin ei voi kohtuudella vaikuttaa. Sillonkin voit valita kehosi kannalta parhaat mahdolliset vaihtoehdot ja mahdollisuudet selvitä sille asetetuista haasteista.

Istuva presidenttimme, syvästi kunnioittamani mies, Sauli Niinistö julisti takavuosina vaalikamppanjassaan: ”Vastakkainasettelun aika on ohi”. En voisi enempää olla samaa mieltä Saulin kanssa edelleenkin. Ei ole tarpeen sinkoilla mustavalkoisessa ajatusmaailmassa ääripäästä toiseen, kun vaihtoehtona on koko räikeän harmaa väripaletti! Positiivisenkin voi sävyttää neutraalilla, jolloin se on helpommin omaksuttavissa. Todellista kehopositiivisuutta on hyväksyä tosiasiat ja rakastaan kehoaan niin paljon, että haluaa tehdä sille hyvää.

hyvinvointivallio Written by:

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *