Elätkö vai pysytkö hengissä?

Lapsuudessa saamme elämällemme raamit, jotka pitkälti muotoutuvat perheen, huoltajien, suvun ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksena. Saamme käsityksen, miten elämää kuuluu elää. Ole kiltti lapsi, käy koulusi ja jatka opintoja. Hanki ammatti. Mene töihin. Perusta perhe. Kasvata lapset. Elä säästeliäästi ja pistä rahaa jemmaan tai sijoita. Maksa laskusi ajoissa. Osta oma koti. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ollaan luotu aineellinen ja taloudellinen turva elämää vastaan, harhainen luulo elämän hallinnasta, pohja hengissä pysymiselle. Sitäkö tämä elämä on?

Teot paljastavat todelliset arvomme

Kysynpä keneltä tahansa elämän tärkeimmistä asioista, vastaus sisältää lähes poikkeuksetta nämä asiat: terveys, perhe, työ ja harrastukset. Vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä. Valitettavan usein kuitenkin elämä saattaa luisua jokaisella osa-alueella enemmän tai vähemmän suorittamiseksi, kun yritetään olla riittäviä ja onnistua joka asiassa. Pysytään hengissä ja suoritetaan elämää. Tarraudutaan kiinni kestämättömään. Mitä virkaa on arvolla, jota ei kuitenkaan eletä todeksi?

Perheen arvostaminen on vain tyhjiä sanoja, mikäli työpäivät toistuvasti venyvät eikä aikaa riitä edes yhteiselle aterialle. Tuskin terveyskään kovin korkealla arvojärjestyksessä on, mikäli sitä tarkoituksenmukaisesti tärvelee esimerkiksi huonolla ruokavaliolla tai päihteiden käytöllä. Taidamme valehdella enemmän itsellemme kuin muille. Tärkeille asioille löytyy aina aikaa. Aina löytyy myös kootut selitykset sille, miksi toimimme ääneen lausuttujen arvojemme vastaisesti.

Elämän viimeisellä sekunnilla

Elämme yhteiskunnassa, joka pullistelee kauneutta, hyvinvointia, terveyttä, menestystä, taloudellista riippumattomuutta sekä elämyksiä. Ne kaikki ovat meidän jokaisen ulottuvilla, realistisesti saavutettavissa. Meillä on paljon aineellista hyvää, jonka turvin mennään talla pohjassa elämän ohituskaistalla, harhaisessa kontrollin ja hallinnan tunteessa. Kuitenkin alitajuisesti tiedämme, että lopulta koittava kuolema riisuu meidät kaikesta siitä turhuudesta ja kontrollista, jota koskaan ei todella ollutkaan. Kuolema?? Eihän tässä ole ehditty vielä elääkään! Niinpä…

Mikä ei kestä kuolinvuoteella, ei kestä elämässä. -Tommy Hellsten

Mikä estää meitä riisumasta kestämättömät rakenteet pois jo eläessämme? Miksi tarvitsisi odottaa viimeistä sekuntiaan ymmärtääkseen, mikä todella on tärkeää? Materia ja status ovat katoavaista, niiden avulla pysymme hengissä, mutta emme elä. Pelko luo meille tarpeen kontrolliin. Kontrollin tarve riistää mahdollisuuden ottaa elämä vastaan sellaisena kuin se tarjoillaan. Niin kauan kuin etsit turvaa kestämättömästä, torjut todelliset tarpeesi ja kiellät todelliset arvosi.

Ryve elämässä!

Elämä on rohkeutta luopua asioista, jotka eivät todella enää palvele sinua tai tuo sinulle todellista hyvinvointia. Elämä on rohkeutta ja heikkouden kautta löydettyä vahvuutta elää omannäköistä ja arvojensa mukaista elämää. Poistamalla turhuuden turruttamat suodattimet elämästä, sen ääripäätkin maistuvat laimentamattomilta. Elämässä kuuluu rypeä ja kyntää pohjamutiakin. Kuinka muuten todella osaisimme nauttia ilosta ja onnesta?

Elämä on totta tässä ja nyt. Tee itsellesi palvelus, älä enää pysy vain hengissä, vaan ala elää! Riisu itsesi turhuuksista ja tutustu siihen kuka olet ja mikä sinulle todella on elämässä tärkeää. Toteuta niitä asioita, mitkä tuovat sinulle pysyvää hyvinvointia. Ole läsnä omassa elämässäsi, tässä ja nyt. Älä siirrä elämän aloittamista enää yhtään. Viimeisellä sekunnilla et enää ehdi.

hyvinvointivallio Written by:

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *